Bloggausta voisi verrata tietyllä tavalla mielipidekirjoitteluun. Blogissa mielipidekirjoitukset (sitä ne kuitenkin ovat, vaikka kuinka kirjoittaisi ns. asiaa) ovat esimerkiksi lehti- tai yleiseen nettikirjoittelun verrattuna yhdessä ja samassa paikassa näkyvissä määräämättömän ajan. On itse asiassa hauska katsoa, mitä on kirjoittamastaan aiheesta saanut irti sillä hetkellä, kun sitä on kirjoittanut. Mikä on saanut kirjoittamaan juuri noin, ehkä jopa poikkeamaan blogin varsinaisesta aihealueesta? Oman kehityksensä aihealueen suhteen näkee selvästi.
Kehittyjänä Pavlovin koirako?
Blogini
Bloggarina olen aloittelija, vaikka ensimmäisen -jo sulkemani- ”kotiäitimoodi”blogin aloitin vuonna 2010. Toinen blogini käsitteli taas opiskelujani. Näiden kohdalla en suonut oikeastaan ajatustakaan sille, kenelle blogia kirjoitan. Nehän olivat minun, minun!
Parin vuoden bloggaustauon jälkeen, aloitin viime talvena kolmannen blogini. Totesin nimittäin, että minähän otan useinkin kantaa työelämään ja työhön ilmiönä. Miksen kirjoittaisi siitä? Saisin yhdistettyä kaksi mielenkiinnon aihettani eli inspiroivan (työ)elämän ilmiöiden pohtimisen ja kirjoittamisen. Aluksi syntyi blogi: ”Toimijuus liminaalitilassa”, joka muutti nimeään yksinkertaisemmaksi eli ”Työelämänasiantuntijaksi”.
Nyt lähtökohtani on ollut erilainen kuin aiemmin. Totta kai blogi on edelleen täynnä ”minun ajatuksiani ja minun, minun”, koska minähän sitä kirjoitan. Mutta nyt olen aihealueen lisäksi miettinyt, kenelle oikeastaan bloggaan, kuka voisi kirjoituksiani lukea ja mitä minä voisin tarjota/auttaa lukijaani. Bloggaaminen on tuntunut tämän vuoksi erityisen mielekkäältä. Kirjoitusaiheita nousee mieleen jatkuvasti sekä omasta elämästä että erityisesti ystävieni kanssa käymistä keskusteluista.
Tämän hetkiset oppini bloggauksesta
Muutamina aloittelijan huomioina olen tehnyt seuraavia seikkoja, joista kaikki eivät ole omiani. Olen saanut myös oppia bloggauskursseilta (mm. Jyväskylän avoimen yliopiston tietokirjoittamisen opinnoista ja Tiia Konttisen blogikurssilta).
- Ei ole mitään väliä, vaikka bloggaus ei aina olisi se ”täydellisin”. Kyllä niitä hyviäkin sieltä taas irtoaa. Pääasia on, että kirjoitat.
- Otsikko ja lyhyt ingressi ovat elintärkeitä bloggausta jaettaessa esimerkiksi facebookin ryhmissä. Kukaan ei aukaise kirjoitustasi, jos otsikko ja ingressi eivät houkuttele lukemaan.
- Lukija lukee kirjoitustasi aina itseensä peilaten ja eri aiheille on eri lukijansa. Minä en esimerkiksi jaksa lukea muotiblogeja, vaikka ne ovat ilmeisen suosittuja.
- Blogia pitäisi osata ja uskaltaa markkinoida lukijoita saadakseen. Minä en oikein osaa -enkä uskalla.
- Bloggaus on harrastus tai ammatti siinä missä muutkin ajanviejät. Se tarvitsee aikaa! Blogata voi vaikka vain kerran kuussa, mutta silloin ei ehkä kannata odottaa ainakaan alussa hirmuisen suuria kävijämääriä. Mutta ehkä se ei ole edes tavoitteena? Itse toivon nykyään lukijoita ja olen iloinen, kun niitä kuitenkin edes jonkin verran käy huonosta markkinointikyvystäni huolimatta.
- Opettele blogialustasi automaattiset toiminnot esimerkiksi kirjoitusten julkaisujen ajastamisesta. Kirjoita myös etukäteen useampi blogikirjoitus ns. varalle. Tavoitteenani on ollut syyskuusta lähtien julkaista kirjoitus pari kertaa viikossa. Tämä ”pyhä” tavoitteeni on nyt kokenut kolauksen, kun sairastuin reilu viikko sitten yskään ja kuumeeseen, johon sain lääkityksen vasta eilen. Sitä ennen en jaksanut yh-tään mi-tään. En edes muistanut, että näin kauan voi olla näin sairas… Suosittelen siis varautumista äkillisiin tilanteisiin! Lomamatkat tai vastaavat voivat myös olla syitä, ettei tule kirjoitettua, mutta niihin todennäköisesti kukin bloggari osaa varautua suunnitelmallisemmin.
- Blogeja voi olla yhdellä kirjoittajalla useampikin. Kaikkea ei tarvitse ängetä yhteen ja samaan blogiin, jolloin siitä syntyy kohdentamaton sillisalaatti. Olen itse harkinnut toista blogia harrastuksiini liittyen sekä ihan ammattiini liittyen ns. oppaan muodossa. Molemmat ovat vielä suunnitteluasteella. Yritän saada ensin tuon ensimmäiseni pyörimään…
13 väärin 