Muutin mieleni blogikirjoittamisesta − ja nyt kerron teille miksi

Tästä piti tulla tilitys siitä, miksi en halua tilittää verkossa.

Sitten kävikin niin kuin kirjoittamisessa usein käy: teksti alkoi viedä kirjoittajaansa.

Aiemmin olen ajatellut, että blogikirjoittaminen ei ole minua varten. Se on niitä varten, joilla on syvällistä asiantuntemusta, jota voi jakaa muille. Tai niitä varten, joilla on tarve ja rohkeutta kertoa henkilökohtaisia asioita verkossa. Minulle oman arkielämän ja ajatusten avaaminen tuntuu vieraalta….verkossa.

Miksi arkailen verkkokirjoittamista henkilökohtaisella otteella?

1. Tyhjä ruutu kammottaa

Aprikoin, mitä sellaista sanottavaa minulla on, jota haluaisin julkaista blogissa? Onko tyhjän ruudun kammo vielä karmaisevampaa kuin tyhjän paperin kammo? Ehkä paineet ovat kovemmat, sillä verkossa julkaistua ei voi enää sulkea pöytälaatikkoon. Verkko luo myös odotuksia entistä nopeammasta tekstintuotannosta.

Oivalsin, että jokainen voi kuitenkin kirjoittaa verkkoon tyylillään, tavallaan ja rytmillään. Tyhjän ruudun ja paperin kammossa taitaakin olla kyse samasta ilmiöstä. Toimisikohan jokin näistä vinkeistä?

Verkkoon(kin) voi kirjoittaa omalla tavallaan ja rytmillään.

2. Yksityisyys rakoilee

Kirjoittaja paljastaa itsestään aina jotakin, tietoisesti tai tahtomattaan. Vaatiiko verkko välineenä paljastamaan vielä enemmän? Tieto voi levitä verkossa kulovalkean tavoin eikä kirjoittamani ole enää omassa hallinnassani. Yksityisyyteen liittyvät kysymykset verkossa mietityttävät muitakin. Ongelmia on erityisesti sosiaalisen median kohdalla.

Yksityisyyttään voi kuitenkin pyrkiä hallitsemaan verkossakin. Tietoa itsestään voi jakaa valikoidusti. Mikä estää esimerkiksi kirjoittamasta blogia nimimerkillä?

Kirjoittaminen on kiehtovaa, ja (verkko)kirjoittaja paljastaa aina jotakin itsestään.

3. Lukijat haastavat

Verkossa lukijoita on liikkeellä paljon, mutta kilpailu heistä on kovaa. Mistä saan lukijoita verkossa? Miten pidän yllä kärsimättömän verkkolukijan mielenkiintoa ennen kuin hiiri klikkaa seuraavalle sivulle? Verkkoon voi itse kirjoittaa nimimerkillä, mutta myös lukijakunta tuntuu kasvottomalta.

Kenties lukijoiden saamisen ja kohtaamisen haasteet eivät lopulta ole verkkokirjoittamisessa mitenkään erityisiä. Sen sijaan verkko tarjoaa tekstien levittämiseen entistä enemmän mahdollisuuksia. Verkossa voi myös syntyä täysin uudenlaisia yhteisöjä. Alkuun pääsee Kimmo Svinhufvudin ohjeilla.

Kaiken kaikkiaan: eihän se ollutkaan niin vaikeaa. Kirjoittamisen hyvät puolet peittoavat sen haasteet, myös verkossa. Tähänhän voi jäädä vaikka koukkuun!

Kuvat: Heidi Blomqvist

Advertisement