Blogin aloittaminen on helppoa. Jos ajatellaan noin niin kuin teknisesti. Se on itseasiassa todella helppoa; valitset alustan, luot sivusi, usein valmiiden pohjien avulla, keksit blogille nokkelan nimen ja muistettavan osoitteen. Vähän asetuksien säätelyä ja muuta härpäkettä ja siinä se. Blogin saa luotua kuka tahansa, milloin tahansa, pienellä vaivalla ja aivan ilmaiseksi.

Miksi minulla ei siis ole omaa blogia? Sehän olisi loistava ja ilmainen tapa markkinoida omaa osaamista tietoalalla, jolla työskentelen. Toisaalta se voisi toimia julkaisualustana kirjoituksilleni, kirjoittajan ajatusten jäsentäjänä, lukijoiden löytämisen ja palautteen saamisen välikappaleena.

Blogia voisi hyödyntää myös julkisena lukupäiväkirjana, kirjallisuusanalyyseihin tai mielipiteen ilmaisuun. Minullakin on mielipiteitä. Tai sitten käyttää tutkijan apuvälineenä, tutkimuksen popularisointiin ja oman näkyvyyden lisäämiseen, vähän niin kuin asiantuntijana hei.

Vaihtoehtoja on monia. Ja juuri siinä piilee syy siihen, miksi minulla ei ole blogia; minä en ole osannut rajata aihetta, jonka temppeliksi blogini pystyttäisin, koska olen kiinnostunut aivan liian monesta asiasta aivan liian intohimoisesti. Miten valita rakkaistaan vain yksi kaikkein rakkain? Mahdotonta!

Totuus on, että aloittelevan bloggaajan tekemistä valinnoista ehkä kaikkein tärkein koskee aiheen valintaa. Aihe ei voi olla liian laaja eikä liian suppea, tai lukijoiden löytäminen voi käydä hankalaksi. Kaikesta ei voi kirjoittaa, kaikille ei voi kirjoittaa eikä sillisalaatti houkuttele ketään.

Oikeastaan kyse on samoista säännöistä kuin minkä tahansa tuotteen tai palvelun kohdalla; Jos myyt samaa kuin kaikki muutkin, hukut massaan. Täytyy löytää oikea tuote ja kohdistaa se oikealle kohderyhmälle. Täytyy osata markkinoida ja vähän brändätäkin.
Markkinointiasiantuntija-bloggari Ilpo kirjoittaa bloggaus.fi blogissaan nichestä. Se tarkoittaa käytännössä tarkasti rajattua aihealuetta, eräänlaista blogin ekolokeroa, jonka sisällä kirjoittaja operoi.

Nichen ideana on, ettei riitä, että perustaa vaikkapa ruokablogin. Ruokablogeja on blogistaniassa jo lukemattomia ja suosituimmat niistä ovat vakiinnuttaneet asemansa aikaa sitten. Jotta tästä massasta voisi jollain tavalla erottua, rajausta on tarkennettava. Voi perustaa vaikka vegaanien mättöruokareseptejä jakavan sivun.

Menestyvän blogin salaisuus taitaa loppupeleissä olla se, että kirjoittaa lukijoilleen eikä itselleen. Se tarkoittaa sekä kohdeyleisön määrittelyä että tarkkaa aiherajausta. Jo suositulla bloggaajalla on tässäkin enemmän pelivaraa; lukijat seuraavat persoonaa.

Kun yritin etsiä asiantuntijabrändin analyysitehtävää varten oman alani, kirjallisuustieteen, suomalaista bloggaavaa asiantuntijaa, jouduin yllätyksekseni toteamaan, että eipä taida kauheasti löytyä. Tutkijat ja some, populaari tiedebloggaaminen on jotakin joka kiinnostaa minua kovasti. Taisi nicheni hypätä silmilleni melkein vahingossa?

Kuva: Hal Yamagucci: ∞Infinity: a loophole that green glass has been put into. (CC BY-NC-ND 2.0)

5 kommenttia artikkeliin ”Ei mitään rajaa

  1. Heippa!

    Mielenkiintoinen blogikirjoitus sinulla. Oli ilo lukea tekstiäsi. Tunnistan itse täydellisesti tuon rajaamisen vaikeuden ja haasteellisuuden – niin moni asia kiinnostaa ja niin paljon! Ajatus nichestä, tuosta ekolokeron sisällä toimimisesta, pätee varmaan kaikenlaiseen kirjoittamiseen. On ainakin helpompi aloittaa aidatulta alueelta, ja sen jälkeen tallustella kohti laajempia laitumia ja viheriöitä.

    Puhuit kirjoituksessasi vielä oivaltavasti siitä, että menestyvän blogin salaisuus voisi olla se, että kirjoittaa lukijoilleen, lukijoitaan ajatellen – ei niinkään itselleen. Menestys tässä yhteydessä tarkoittaa varmaankin laajaa lukijakuntaa? Toisaalta on hauska ajatella, että kirjoittaminen (siis muunlainen kirjoittaminen kuin blogi- tai verkkokirjoittaminen) merkitsee minulle itselleni kirjoittamista. Itselle kirjoittamisen jälkeen sitä toivoo, että joku muu sen lukisi, ja että edes yksi ihminen tunnistaisi tai tuntisi jotain samankaltaista. Että syvältä itsestä tulevan tekstin avulla saavuttaisi yhteyden toisiin ihmisiin. Toki kirjoitan lukijoillekin jossain määrin, mutta en voi kuitenkaan kirjoittaa heitä jatkuvasti ajatellen. Toisin sanoen en voi heitä yrittää loputtomiin miellyttää.

    Menestyvää blogia siis kuvaa lukijalähtöisyys: täytyy ajatella sitä, mikä mahdollisimman montaa lukijaa voisi kiinnostaa ja innostaa. Vai onko niin? Voisiko blogi olla menestynyt, vaikka ei ensisijaisesti kirjoittaisi lukijoilleen?

    Hienoa, nyt vaan kirjallisuustieteen asiantuntijablogia perustamaan 🙂 !

    Tykkää

  2. Onnittelut, että löysit nichesi!

    Kirjoitit postauksessasi, että aloittelevan bloggaajan tekemistä valinnoista ehkä tärkein on aiheen laajuuden valinta tai rajaus. Sanoit myös, että on tärkeää kirjoittaa lukijoilleen.

    Nämä molemmat asiat ovat varmasti totta. Mutta mieleeni tuli myös muutama blogi, joita seuraan aktiivisesti – ja niin seuraavat tuhannet muutkin. Niissä käsitellään aiheita laidasta laitaan kirjoittajan omasta näkökulmasta. Pika-analyysini tuloksena sanoisin, että noissa blogeissa puree kirjoittajan persoonallinen ote, rohkeat, mutta asialliset mielipiteet ja uskallus leväyttää oma elämänsä ainakin jossain määrin lukijan eteen.

    Myös noissa blogeissa otetaan lukijat huomioon muun muassa kirjoittamalla asioista, joihin on helppo tarttua, heittämällä kysymyksiä ja vastaamalla kommentteihin. Ne ovat tavallaan alustuksia, joilla houkutellaan lukijat mukaan keskusteluun.

    Täytyy kuitenkin mainita, että mielessäni olevat pari blogia ovat aloittaneet äitiysblogeina eli rajatulla aiheella. Käsittääkseni tämä on perusta niiden suurelle lukijakunnalle. Mutta ajan myötä, kun aikaa ja ajatuksia on alkanut riittää vauva-arjen ulkopuolelle, aihepiiri on laajentunut. Ja lukijat ovat ”kasvaneet” blogin mukana. Tosin seuraajia on kertynyt myös alkuperäisen teeman ulkopuolelta, kuten minäkin.

    Johtopäätöksenä hyvin rajatulla aineistolla tehdystä, epätieteellisestä tutkimuksestani iittäisin hyvän blogin tunnusmerkkeihin persoonallisuuden, vastavuoroisuuden sekä rohkeuden heittäytyä valitsemaansa teemaan (valitsemallaan laajuudella). Ne ainakin iskevät minuun.

    Tykkää

  3. Ideasi populaarista tiedeblogista kuulostaa erinomaisen hyvältä. Kannatan!

    ”Menestyvän blogin salaisuus taitaa loppupeleissä olla se, että kirjoittaa lukijoilleen eikä itselleen. Se tarkoittaa sekä kohdeyleisön määrittelyä että tarkkaa aiherajausta.”

    Kaikki julkaisuun tähtäävät kirjoittajat kirjoittavat lukijalle. Jos käyttää blogia itsensä markkinointiin, kohdeyleisö on maali, johon kirjoittaja haluaa heijastaa kuvan itsestään.

    Menestyksen ja kuvitellun yleisön odotusten ennakoinnin sijaan kannattaisi rohkeasti kokeilla. Luova prosessi synnyttää luovuutta. Kirjoittaminen kartuttaa paitsi taitoja, se myös muuttaa ja selkeyttää ajattelua ja synnyttää uusia, yllättäviä ideoita. Kirjoittaminen muuttaa kirjoittajaa. Nämä hedelmät jäävät keräämättä, jos kirjoittaja jumiutuu miettimään positiointia tai lukitsee kohdeyleisönsä ja aiheensa ennen kuin hänellä on todellista tuntumaa kumpaankaan.

    Blogi ei ole teos vaan julkaisu, joka vaatii jatkuvaa kirjoittamista. Väittäisin, että se on huomattavasti vaikeampaa kuin differoituminen.

    Tykkää

  4. Olen samaa mieltä: tärkein on aihe! Jos ryhtyisin bloggaamaan, pitäisi pystyä määrittelemään itselleen hyvä aihe, sellainen, joka innostaa. Kun innostun aiheesta, en kirjoittaessani ajattele, kenelle kirjoitan. Jälkeenpäin voi sitten katsastaa, kannattaako hengentuote julkaista.

    Mielenkiintoisia asiantuntijablogeja ei totta tosiaan ole helppo löytää. Yksi suuri hyöty tästä blogikurssista onkin minulle ollut se, että pakon edessä oli pakko könytä verkon sokkeloissa, ja vaivannäön tuloksena minulla on nyt oikein hyvä biologian blogi seurattavaksi. (Jospa vielä löytäisin kasvitieteen blogin ja kuvataideblogin!)

    Tykkää

  5. Aloitat blogitekstisi toteamalla, että blogin perustaminen on teknisesti helppoa. Tuskanhiki kihahti otsalleni. Totean kateellisena, että ne tekee, jotka osaa.
    Kompuroin edelleen teknisten asioiden kanssa. Tekstin kirjoittaminen on helppoa, mutta en osaa jakaa blogiani riittävän hyvin.
    Pidin tyylistäsi, joten toivottavasti kirjoittelet jatkossakin. Asiantuntijoille on aina tarvetta :).

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s