Bloggausta voisi verrata tietyllä tavalla mielipidekirjoitteluun. Blogissa mielipidekirjoitukset (sitä ne kuitenkin ovat, vaikka kuinka kirjoittaisi ns. asiaa) ovat esimerkiksi lehti- tai yleiseen nettikirjoittelun verrattuna yhdessä ja samassa paikassa näkyvissä määräämättömän ajan. On itse asiassa hauska katsoa, mitä on kirjoittamastaan aiheesta saanut irti sillä hetkellä, kun sitä on kirjoittanut. Mikä on saanut kirjoittamaan juuri noin, ehkä jopa poikkeamaan blogin varsinaisesta aihealueesta? Oman kehityksensä aihealueen suhteen näkee selvästi.

pavlovaKehittyjänä Pavlovin koirako?

Blogini

Bloggarina olen aloittelija, vaikka ensimmäisen -jo sulkemani- ”kotiäitimoodi”blogin aloitin vuonna 2010. Toinen blogini käsitteli taas opiskelujani. Näiden kohdalla en suonut oikeastaan ajatustakaan sille, kenelle blogia kirjoitan. Nehän olivat minun, minun!

Parin vuoden bloggaustauon jälkeen, aloitin viime talvena kolmannen blogini. Totesin nimittäin, että minähän otan useinkin kantaa työelämään ja työhön ilmiönä. Miksen kirjoittaisi siitä? Saisin yhdistettyä kaksi mielenkiinnon aihettani eli inspiroivan (työ)elämän ilmiöiden pohtimisen ja kirjoittamisen. Aluksi syntyi blogi: ”Toimijuus liminaalitilassa”, joka muutti nimeään yksinkertaisemmaksi eli ”Työelämänasiantuntijaksi”.

Nyt lähtökohtani on ollut erilainen kuin aiemmin. Totta kai blogi on edelleen täynnä ”minun ajatuksiani ja minun, minun”, koska minähän sitä kirjoitan. Mutta nyt olen aihealueen lisäksi miettinyt, kenelle oikeastaan bloggaan, kuka voisi kirjoituksiani lukea ja mitä minä voisin tarjota/auttaa lukijaani. Bloggaaminen on tuntunut tämän vuoksi erityisen mielekkäältä. Kirjoitusaiheita nousee mieleen jatkuvasti sekä omasta elämästä että erityisesti ystävieni kanssa käymistä keskusteluista.

Tämän hetkiset oppini bloggauksesta

Muutamina aloittelijan huomioina olen tehnyt seuraavia seikkoja, joista kaikki eivät ole omiani. Olen saanut myös oppia bloggauskursseilta (mm. Jyväskylän avoimen yliopiston tietokirjoittamisen opinnoista ja Tiia Konttisen blogikurssilta).

  1. Ei ole mitään väliä, vaikka bloggaus ei aina olisi se ”täydellisin”. Kyllä niitä hyviäkin sieltä taas irtoaa. Pääasia on, että kirjoitat.
  1. Otsikko ja lyhyt ingressi ovat elintärkeitä bloggausta jaettaessa esimerkiksi facebookin ryhmissä. Kukaan ei aukaise kirjoitustasi, jos otsikko ja ingressi eivät houkuttele lukemaan.
  1. Lukija lukee kirjoitustasi aina itseensä peilaten ja eri aiheille on eri lukijansa. Minä en esimerkiksi jaksa lukea muotiblogeja, vaikka ne ovat ilmeisen suosittuja.
  1. Blogia pitäisi osata ja uskaltaa markkinoida lukijoita saadakseen. Minä en oikein osaa -enkä uskalla.
  1. Bloggaus on harrastus tai ammatti siinä missä muutkin ajanviejät. Se tarvitsee aikaa! Blogata voi vaikka vain kerran kuussa, mutta silloin ei ehkä kannata odottaa ainakaan alussa hirmuisen suuria kävijämääriä. Mutta ehkä se ei ole edes tavoitteena? Itse toivon nykyään lukijoita ja olen iloinen, kun niitä kuitenkin edes jonkin verran käy huonosta markkinointikyvystäni huolimatta.
  1. Opettele blogialustasi automaattiset toiminnot esimerkiksi kirjoitusten julkaisujen ajastamisesta. Kirjoita myös etukäteen useampi blogikirjoitus ns. varalle. Tavoitteenani on ollut syyskuusta lähtien julkaista kirjoitus pari kertaa viikossa. Tämä ”pyhä” tavoitteeni on nyt kokenut kolauksen, kun sairastuin reilu viikko sitten yskään ja kuumeeseen, johon sain lääkityksen vasta eilen. Sitä ennen en jaksanut yh-tään mi-tään. En edes muistanut, että näin kauan voi olla näin sairas… Suosittelen siis varautumista äkillisiin tilanteisiin! Lomamatkat tai vastaavat voivat myös olla syitä, ettei tule kirjoitettua, mutta niihin todennäköisesti kukin bloggari osaa varautua suunnitelmallisemmin.
  1. Blogeja voi olla yhdellä kirjoittajalla useampikin. Kaikkea ei tarvitse ängetä yhteen ja samaan blogiin, jolloin siitä syntyy kohdentamaton sillisalaatti. Olen itse harkinnut toista blogia harrastuksiini liittyen sekä ihan ammattiini liittyen ns. oppaan muodossa. Molemmat ovat vielä suunnitteluasteella. Yritän saada ensin tuon ensimmäiseni pyörimään…

kiitos

Advertisements

4 kommenttia artikkeliin ”Mielipidekirjoittelua

  1. Hyviä ajatuksia bloggaamisesta, Maarit!

    Tuo julkaisemasi oppilista bloggaamisesta herätti paljon ajatuksia. Peilasin sitä säännöllisesti seuraamieni blogien lukemiseen. Mietin myös asiaa oman, perusteilla olevan blogini kannalta.

    On totta, että aina ei tarvitse vetää nappisuorituksia. Minun kokemukseni seuraamieni blogien kohdalla on, että niitä postauksia, joissa kommenttiboksi repeää, on hyvin harvoin. Kun blogi saa säännöllisesen lukijakunnan (markkinointia kannattanee opetella ja sietää!), välillä voi kirjoittaa aika ”kevyestikin” ja lukijoita riittää, koska he ovat tottuneet katsomaan, mitä blogista tänään/tällä viikolla löytyy.

    Otsikko ja ingressi ovat tärkeät, ne vetävät lukijoita. Mielestäni myös persoonallinen tyyli ja ote ovat todella tärkeitä ominaisuuksia, samoin hyvä kieli ja puhuttelevat, vähintään kohtalaisen laadukkaat kuvat. Aika monen seuraamani blogin pitäjä vastaa lähes kaikkiin kommentteihin, mikä antaa sellaisen kuvan bloggarista, että lukijat ovat hänelle tärkeitä ja merkityksellisiä.

    Kunhan ensin niitä lukijoita blogilleen saa…

    Tykkää

  2. Hei! Kiitos kommentistasi 🙂 Kiva, jos ajatuksia heräsi. Minä olen ylipäänsä oman blogini kohdalla ajatellut, että haluan herättää ajatuksia. Se on se ”the juttu”. Toistaiseksi ne kommentit kirjoituksiin ovat tulleet jakokanavien ts. Facebook ja LinkedIn kautta tai siis siellä.

    Blogin markkinointi on jostain syystä asia, mikä on minulle haastavaa. Olen jopa miettinyt, että johtuisiko se siitä, että jos saan lukijakuntaa, niin olen sitten velvollinen myös palvelemaan sitä ja tuottamaan tekstiä. Minusta hyvin alkaneet blogit, jotka ovat sitten jostain syystä unohdettu jossain vaiheessa, ovat jotenkin melkeinpä surullisia… Tai sitten vain ärsyttäviä, kun blogin hienoa ideaa ei olla viety eteenpäin ja kehitetty. Eli logiikkanani on, että jos ei isommin markkinoi, ei ole liian sidottua?

    Ehkä markkinointia pitää silti opetella ja juurikin sietää! Mukavaa talvea sinulle!

    Tykkää

  3. Aika monella ihmisellä tuntuu olevan sellainen outo harhaluulo, että jos vain kirjoitat hyviä juttuja verkkoon, lukijat löytävät ne ikään kuin itsestään. Netti on niin täynnä tavaraa, ettei se hyvän blogin löytäminen ihan niin helppoa ole. Eivätkä monetkaan lukijat enää aktiivisesti etsi verkosta mitään, vaan odottavat, että blogi löytää heidät, esim. juurikin sen somekanavissa markkinoinnin kautta. Itse en lue blogeja menemällä blogien sivuille katsomaan onko tullut uusia tekstejä. Luen lähinnä niitä tekstejä, joita eteeni pomppii somekanavissa; joita tuttavani ovat jakaneet ja kommentoineet.

    Olen eri mieltä kanssasi siitä, että kaikki bloggaus olisi mielipidekirjoittelua. Se on aika kapeakatseinen näkökanta. Ruokablogit, muotiblogit (jotka esittelevät, eivät arvioi), omaa arkea esittelevät ”verkkopäiväkirjat”, harrasteblogit harvoin perustuvat mielipiteisiin. Samoin on tietysti myös tiedebloggailun laita; tiede ei ole mielipidettä.

    Tykkää

  4. Hei!

    Kiitos kommentistasi! Mielipidekirjoittelu saattaa olla väärä termi, enkä kuumehoureissani osannut asiaa muutoinkaan ilmaista. Tai sitten ei. Termillä mielipidekirjoittelu en viittaa asian sisältöön, vaan ehkä enemmänkin luonteeseen. Blogit ja blogikirjoitukset syntyvät (olivat ne sitten ruokaa, taidetta tai tiedettä) kuitenkin jonkun tarpeesta ilmaista jotakin hänelle tärkeää. Vastaavaa oli minun mielestäni ennen nettiä sanomalehtien mielipidepalstoilla. Siellä oli ja on edelleen myös asiaa ja nimenä useimmiten mielipidepalsta. Minulla oli mm. ennen muinoin työkaveri, joka käytti lehtien mielipidepalstoja eräänlaisena bloginaan hänelle tärkeistä asioista. Minun silmissäni blogit ovat eräänlainen jatkokehitys mielipidepalstoille (edelleenkään en ota tällä kantaa sisältöön). Nyt vain jokaisella halukkaalla on mahdollisuus perustaa oma ”mielipidepalstansa” haluamastaan aiheesta. Tai ehkä se on ikäänkuin kolumnipalsta, lehden ruokapalsta tms.?

    Blogien lukemisesta olen kanssasi samaa mieltä. En itsekään seuraa oikeastaan yhtään blogia säännöllisesti, vaan luen niitä toisten suosituksista, jakaessa tai satunnaisesti surffaillessani ja etsiessäni tietoa. Nyt kuitenkin blogeihin tarkemmin tutustuessani olen todennut, että on todellakin ihmisiä, jotka seuraavat blogeja. Hyvä niin! Lisäksi on sitten sivustoja, joilla on myös asiallinen blogi, joka on kuitenkin ehkä ”sisäänheittokeino” eli mahdollisuus saada seuraajia (s-postilistoin, liidimagneetein tms.), joille voi jatkossa tarjota myymiään tuotteita.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s