Ihminen tahtoo jättää jälkeensä jotain, jonkin muiston itsestään. Yksinkertaisinta lienevät valokuvat ja tekstit. Jälkeläiset, ainakin läheisimmät, toivovat rahaa ja omaisuutta. Vasta myöhemmin nousevat erilaiset arvot esiin. Silloin kuvien ja tekstien merkitys kasvaa. Eikä niiden arvoa voi siinä vaiheessa mitata kuin sisäisesti.

Ajatteletko samalla tavalla?

Kuvassa näkyy kiipeilyyn tarkoitettu harjoitusseinä. Se mahdollistaa liikkumisen sekä sivuttais- että pystysuunnassa. Kiinnitimme sen terassin kaiteeseen. Ei tarvitse lähteä, että voi harjoitella. Sitä voi verrata kirjoittamiseen. Kirjoittaminen ei tarvitse siirtymismatkaa. Se laajentaa joka suuntaan. Se kasvattaa sisintä, opettaa pitkäjänteisyyttä, avaa ovia ja portteja. Näiden lisäksi se yhdistää samoin ajattelevia ihmisiä. Se herättää keskustelua ja luo uusia ulottuvuuksia.

Miksi kaikki eivät kirjoita?

Syytteeseen taiteellisten kykyjen tukahtumisesta asetamme usein koulun ja kodin. Silloin ei tarvitse nähdä itse vaivaa eikä etsiä syytä itsestä. Taidamme itse olla suurin este mihin tahansa, vai?

Terapeuttinen kirjoittaminen on ottanut paikkansa jopa kirjoittamisen koulutuksessa. Tutuin henkilö, josta voi aloittaa kirjoittamisen on kirjoittaja itse. Siitä voi laajentaa.

Kirjoitan – siis olen.

(Kuva on meidän omaan terassiin kiinnitetystä harjoitteluseinästä. Mies kiinnitti seinän. Minä valokuvasin tuloksen.)

 

5 kommenttia artikkeliin ”Kirjoitan – siis olen?

  1. Pidin tästä lyhyestä ja ytimekkäästä kirjoituksesta. Se käy lähes kaiken kirjoittamisen motivaatiojulistuksesta. Metafoora kiipelyseinään on erinomainen. Kirjoittaminen ja kiipeilyseinä laajentavat molemmat perspektiiviä, kasvattavat pitkäjänteisyyttä, antavat uutta ulottuvuutta. Kuva oli erittäin osuva, ja niitä on vain yksi. Yksi osuva kuva lyhyeen artikkeliin, hyvä yhdistelmä. Olemmehan vielä oppimassa blogista, siksi tarkkailen kaikkea tällaista. Sisimmän kasvattaminen, jonkin merkityksellisen jälkeensä jättäminen… kaikki taidolla sanottu ja täyttä asiaa.

    Liked by 1 henkilö

  2. Lapset lakkaavat myös jossain iässä piirtämästä, kun suora viiva ei luonnistu vapaalla kädellä. Äidinkielen aineita ei anneta toisille luettaviksi.

    Jotain erikoista kirjoittamisessa ja piirtämisessä on. Ehkä niiden kautta toisten katseesta tulee sietämätöntä ja arvottavaa.

    Tykkää

  3. ”Kirjoittaminen ei tarvitse siirtymismatkaa. Se laajentaa joka suuntaan. Se kasvattaa sisintä, opettaa pitkäjänteisyyttä, avaa ovia ja portteja. Näiden lisäksi se yhdistää samoin ajattelevia ihmisiä. Se herättää keskustelua ja luo uusia ulottuvuuksia.”

    Luin nuo rivit useaan kertaan. ”LAAJENTAA JOKA SUUNTAAN” on pysäyttänyt miettimään, mikä kaikki on muutunut sen jälkeen, kun aloin kirjoittaa. Monet monet asiat! Mitä jos kirjoittamisen ei olisi astunut elämääni? Vaikea edes kuvitella.

    Sen olen kokenut, että kirjoittamien AVAA OVIA ja YHDISTÄÄ, mutta valitettavasti se myös erottaa, tekee yksinäiseksi. Kun oikein uppoutuu kirjoittamiseen, tekstin maailmaan ja sen jälkeen lähtee ihmisten pariin, tuntee vääjämättä itsensä jotenkin ulkopuoliseksi. Minulta ei siirtyminen sanojen maailmasta ihmisten maailman suju kivuttomasti. mutta olen kyllä valmis maksamaan tuon ”hinnan”.

    Tykkää

  4. Hieno kirjoitus kirjoittamisen merkityksestä. Minäkin pidin kiipeilyseinämetaforasta ja siitä, miten puhuttelit lukijaa kysymysten avulla.
    Ajatus kirjoittamisen yhteydestä siihen, että ihminen tahtoo jättää jälkeensä muiston itsestään, oli mielenkiintoinen. Itselleni kirjoittaminen on ollut ennen kaikkea itseilmaisua, yhteyden luomista toisiin sekä omien ajatusten ja maailmankuvan jäsentämistä. Kai sen merkitys on kullekin aina hieman erilainen.

    Tykkää

  5. Hieno seinä!

    Ja kiitos oivalluksesta, jonka minulle annoit! Levottomasta luonteestani johtuen teen aina kaiken maailman rituaaleja ennen kuin saan pepun penkkiin ja alan kirjoittamaan. Kotona kirjoittaminen on ihan mahdotonta; tiskit, pölyt ja pyykit kummittelee mielessä – on pakko lähteä jonnekin tuloksia saadaakseen. Miten sitä saisikin päänsä niin tyhjäksi kaikesta muusta, että kirjoittaminen onnistuisi koska tahansa, missä tahansa.

    Kuinka ollakaan. Kävin tänään kaupassa keskellä päivää ja seuraava linja-auto lähtee vasta tunnin päästä. Niinpä minä Kimmon kannustamana hipsin katsomaan teidän kirjoituksianne ja täällä minä kirjoittelen kommentteja ihmisvilkkauden keskellä ilman minkäänlaisia keskittymisongelmia. 🙂 Syynä täytyy olla mielenkiintoiset tekstit ja se, että keskittyneenä aika kuluu nopeammin. 😉

    Kiitos! Otan omat mielensisäiset kiipeilytelineet käyttööni tästä päivästä alkaen. 😉

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s