3180693014_0bb7b194af_z
Kuva: craigfinlay (Flickr / Creative Commons)

Aika, jolloin kirjailijat kirjoittivat kirjoja, joista kirjallisuuskriitikot julkaisivat arvosteluja, on auttamattomasti takanapäin. Ammattikriitikot ovat katoamassa tai kadonneet, ja sanomalehdissä julkaistavaa kritiikkiä kirjoittavat enimmäkseen kulttuuritoimittajat muiden tehtäviensä ohella. Kirjallisuuskritiikki on siten vähentynyt, keventynyt ja alkanut liukua kohti niitä parjattuja juonireferaatteja.

Muutama vuosi sitten keskustelu kirjablogien ympärillä kävi kiivaana — tai ehkä se tuntui siltä, koska olen kirjabloggaaja. Jotkut kirjallisuuspiirien etabloituneet äänet esittivät kirjablogeja syypäiksi sammaltavaan kirjallisuuspuheeseen ja kiihtyvään kulttuuriseen rappioon. Toiset näkivät tavallisten ihmisten julkaisemat lukukokemusten pohjimmiltaan samana taiteen vastaanottamisena kuin muunkin kritiikin. Ihmeteltiin bloggaajien herkkyyttä kritiikkiä kohtaan, pohdittiin bloggaamisen asemaa kirjallisuuskentässä ja niin edelleen.

Kenties kirjabloggaajien voi katsoa käyneen taistelua kulttuurisesta tilastaan tai identiteetistään. Käytännössä tietysti tapahtui hyvin vähän: ärsyyntymistä, turhautumista, viestintäviraston ohjeistusta, keskustelua ja siinä se. Bloggaajien suuri enemmistö ei edes lotkauttanut korvaansa. Viattomuuden aika on joka tapauksessa ohi: julkaistu lukukokemus ei ole enää täysin harmiton.

Kuulun siihen kirjabloggaajien verkostoon tai ryhmään, joka muodostaa väljän yhteisön. Kirjoista bloggaavia on tämän piirin ulkopuolellakin, eikä ryhmän kehittämä ja ylläpitämä identiteetti, mikä se sitten onkaan, maistu kaikille. Joskus nimitystä kirjabloggaaja käytetään vähemmän imartelevasti, kirjablogit tulkitaan asiantuntemattomiksi kirjallisuuskritiikeiksi ja niiden ohutta yhteisöllisyyttä ylläpitävät tervehdykset kulttuurikeskusteluksi, mutta elävä kulttuuriskene on jatkuvaa painimista.

Kirjablogeja on vaikea puristaa mihinkään muottiin. Kirjoittajia on lukioikäisistä eläkeläisiin ja kirjallisuusalan ammattilaisista innostuneisiin maallikoihin, joista kaikki kirjoittavat omista lähtökohdistaan. Keinoja ja tyylejä on moneen lähtöön, eikä ainakaan minulle ole ihan selvää, millainen kirjablogiteksti olisi hyvä nimenomaan blogitekstinä.

Aloin pitää lukupäiväkirjaa kymmenisen vuotta ja sitten, kun tuntui, etten saanut luettua kirjoja loppuun enkä muistanut niistä mitään. Kirjablogi on ratkaissut molemmat ongelmat. Olen katunut päätöstäni vain vietettyäni kokonaisen päivän blogitekstin äärellä ilman minkäänlaista räiskyvää tulosta. Kuten nyt.

Kirjabloggaminen on muuttanut lukemistani tavoitteellisemmaksi. Kirjoittaminen pakottaa lukemaan huolellisemmin ja joissain tapauksissa selvittelemään teoksen taustoja tai tulkintoja. Kirjat myös painuvat mieleen, koska arvioita naputellessa ne pitää käydä läpi uudelleen. Teksteihin voi myös palata, jos muistikuva sumenee.

Kirjamaustani ei ole jäljellä kuin muisto. Aiemmin varmoina pitämäni kirjailijat häviävät ”mitä lukisin seuraavaksi” -kilpailun viikosta toiseen uusien nimien noustessa lukupinon päällimmäisiksi. Bloggaamisen kautta innostuin kaunokirjallisuudesta uudella tavalla, enkä osaa enää nimetä lempikirjailijaani.

Kyseessä on harrastus, jossa on vähän tekemistä tukevia rakenteita. Se voi viedä paljonkin aikaa ja tuntua kivireeltä, eikä mikään ulkoinen aikataulupaine pelasta mahdollisilta motivaatio-ongelmilta. Koska kirjoittaminen on ajattelua, tekstit tarjoavat kirjoittajalle myös julman peilin, johon voi olla välillä vaikea katsoa. Kirjoittaminen punnitsee ihmistä aivan eri tavalla kuin vaikka juokseminen tai cappuccinojen valokuvaaminen Facebookia varten. Sitä ei tarvitse silti ottaa yhtä vakavasti. 🙂

Kannattaako aloittaa siis kirjablogi? Ehdottomasti. Ehkä. Miksipä ei?

Mainokset

8 kommenttia artikkeliin ”Kirjablogeista

  1. Mukavaa kun löytyy ihmisiä, jotka käyvät keskustelua kirjoista. Minusta tuo kirjablogin pitäminen on hyvä osa kirjallisuuskeskustelua, joka on välttämätöntä tällekin kulttuurimuodolle sen hengissä pysymiseksi. Ei sen väliä, kuka edustaa mitäkin lajiketta tässä sopassa, tarvitaan vain tarpeeksi iso soppatykki. Lukijaa ja alan harrastajaa kiinnostavat erilaiset lähestymistavat, sekä ammattimaisesti kirjoittavan että pokkari kainalossa kaduntallaajan mielipiteet. Ihan samalla tavalla kuin muotiblogeista saa ideoita omaan pukeutumiseen, niin myös kirjablogeista löytyy vinkkejä kiinnostavista kirjoista. Jos vielä joku vinkkaa kaupungin parhaan capuccino-paikan, tykkään!

    Hyvä idea käyttää kirjablogia omana muistilappuna. Tässä tapauksessa muistiinpanot ovat laajemmin kiinnostavat kuin tarralaput jääkaapin ovessa, joten kannatetaan. Tulee mieleen muistikirjojen / läppäreiden kanssa kahviloissa istuvat huomioita ja tunnelmia imevät kirjoittajat. Ehkä kirjablogiin voi laittaa raakilemaisempiakin kirjoituksia joukkoon keskustelua herättämään, vaikka itseä saattaa harmittaa, jos postaus ei ole viimeisen päälle hiottu. Tällä tavalla kirja saattaisi lähteä elämään villimmin kuin täysin valmiiksi pureskeltuna. Saattaisi myös syntyä uusi kirjallisuuden laji, yhdessä kirjoitettu jatkotarina alkuperäiselle teokselle. Tätähän voisi kokeilla bloggaaja, jolla on vakiintuneet seuraajat.

    Tykkää

    1. Kirjablogille tai blogille ylipäätään ei ole kait mitään muotovaatimuksia, joten kaikenlaista voi (ja pitää!) tehdä ja kokeilla. Itse olen hiihtänyt samaa asiatekstin latua, mutta jotkut muut ovat kirjoittaneet kirja-arvioita esim. dialogin ja kirjailijalle osoitetun kirjeen muotoon.

      Yhteisöllinen fan-fiction -projekti on hauska idea. Ehkä sitä jotkut tekevätkin.

      Uusista kirjallisuuden lajeista tulee mieleen Amazon-arvostelut. Parjatut arviot voivat perustua vaikka kolhittuun pakettiin (ei siis tuotteeseen) tai ne voivat olla ”väärennettyjä” (jotkut naputtelevat niitä työkseen näkemättä tuotetta). Verkkokauppaan on kuitenkin pesiytynyt myös humorististen arvioiden trendi, jossa usein omituisia tuotteita arvioidaan ironian tai satiirin keinoin. Tällä näyttää olevan vieläpä verkkokaupan siunaus, vaikka arviot ovat tavallaan tuotteen ja verkkokaupan etujen vastaisia.

      https://www.amazon.com/gp/feature.html?docId=1001250201

      Liked by 1 henkilö

  2. Ei voi kirjoittaa, ellei lue. Sinun tekstisi loppupuoli saa minut melkein ajattelemaan myös päinvastaista: ei voi lukea, ellei kirjoita. Ainakin sait minut ihmettelemään, miksi en ole kirjoittanut juuri mitään lukemastani. Nyt aion aloittaa – ehkä kuitenkin ensin kirjoitan vain itselleni. Tämäkin on suuri edistysaskel.

    Myönnän myös, että olen turhaan nyrpistellyt nokkaani ”kaiken maailman” kirjabloggareille. Jokainen, joka ymmärtää laittaa paperille jotain lukemastaan, on loppujen lopuksi fiksu. Eikä yhteisöllisyyskään ole pahasta.

    Liked by 1 henkilö

    1. Jotkut pystyvät lopettamaan kirjabloggaamisen kerralla kiireisiin tai muuttuneeseen elämäntilanteeseen vedoten, mutta monet ratkeavat perustamaan uuden kirjablogin oltuaan kuivilla monta kuukautta tai jopa vuoden. Tiedän joitain todella karmeita ja surullisia kohtaloita.

      Olen itsekin yrittänyt katkaista kierrettäni, mutta ajatus lukemisesta ilman kirjoittamista tuntuu haalealta ja ohimenevältä. Lukukokemusten kirjaaminen on voimakkaasti addiktoivaa samaan tapaan kuin suolapähkinät ja mielipiteen lausuminen. Hetkittäin se myös tuntuu hyvältä.

      Joitain asioita kirjoista tajuaa vasta, kun niistä on muotoilemassa mielipidettä. Vaikeimpia ovat sellaiset keskinkertaiset teokset, joista ei synny mielipidettä suuntaan tai toiseen. Sanoja pyörittäessä toivoo, että keksisi jonkin satumaisen tiivistyksen, mutta melkein aina kirjoitus sammuu vähän kuin tupakka lumihankeen.

      Tykkää

  3. Olen vasta viime aikoina tutustunut kirjablogeihin. Syyllisiä tähän ovat sinä ja kurssimme, eräs facebook-tuttuni sekä harrastukseni geokätköilyn mysteerikätkö, jossa on pitänyt ratkoa ”lukutoukan relaatiota”.

    Olen varsin vaikuttunut, kuinka hyviä kirjablogeja olenkaan löytänyt (en ole varma, olenko törmännyt blogiisi?) ja kuinka paljon niitä kommentoidaan/niillä on lukijoita. Näistä blogeista olen saanut kieltämättä kasvatettua listaa, mitä pitäisi/haluaisin lukea. Jostain syystä aiemmin on tullut lähinnä sivuutettua kirjablogit, kun ”mitä niistä muka saisi irti”.

    Olen myös miettinyt, että taidan lisätä omaan blogiini kirjablogiosion hyvistä kirjoista -tosin ammattikirjallisuudesta, mutta kirja kuin kirja! Olen vielä niin aloittelija tässä blogimaailmassa, se on ihan omansa! Kaikkea jännää löytyy, kun kaivelee.

    Tykkää

    1. Hienoa! Kirjoittaminen ja lukeminen ovat erinomaisia harrastuksia. Ne voi vieläpä yhdistää!

      Kirjablogeja on paljon, eikä kenenkään aika riitä kaikkien seuraamiseen. Alkuun voi silmäillä, keiden kirjamaku sattuu lähelle omaa, ja seurata niitä. Esimerkiksi itse en lue juurikaan kotimaisia uutuuksia tai tuoreita käännösromaaneja, mutta tekemäni poikkeukset näkyvät hienoisina piikkeinä kävijämäärissä. Kirjavalinnat vaikuttavat kävijämäärään — toki verkostoituminen ja aktiivisuus vaikuttavat vielä enemmän.

      Blogini osoite nipvet.blogspot.fi tuli kätkettyä tekstin sekaan linkiksi.

      Tykkää

      1. Kurkkasin blogiasi, tykkäsin 🙂 Etsin ehkä itse eniten kirjallisuutta, johon en tulisi törmänneeksi ilman vinkkiä -ja jonkun toisen avaamista, mitä tuosta kirjasta saisin. Uutuudet yms. sellaiset, jotka nyt joka tapauksessa tulisi tsekattua, ovat vähän yhtä tyhjän kanssa. Luen ne kuitenkin?

        Nuo blogisi kirjalistat ns. luettavista kirjoista ovat mainioita. Tässä näkee kuinka ”nuubi” (lainaten perheen nuorempia jäseniä), olen tässä hommassa. Varmaan moni älyää tuollaisia hyödyntää…

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s